HAAGA INSTITUUTIN KIRJALLISEN VIESTINNÄN TEHTÄVÄ: RAPORTTI TYÖVOIMAN VUOKRAUKSESTA PÄÄKAUPUNKISEUDULLA VUOSITUHANNEN VAIHTEESSA Torsti Suonio SISÄLLYS JOHDANTO 1. VUOKRATYÖVOIMAN KÄYTTÖ RAVINTOLOISSA 2. VUOKRATYÖVOIMAN KÄYTÖN SYYT 3. VUOKRATYÖVOIMA; TYÖEHTOSOPIMUKSEN KIERTÄMISTÄ? 4. MIELIVALTAISUUDEN VAIKUTUS TYÖNTEKIJÖIHIN 5. VUOKRATYÖVOIMAN KÄYTÖN HEIJASTUMAT ASIAKASPALVELUUN 6. VUOKRATYÖNTEKIJÄN NÄKÖKULMA 7. LOPUKSI LÄHTEET JOHDANTO Laadin kirjallisen viestinnän toisena harjotustyönä kirjallisen raportin vapaavalintaisesta aiheesta. Tutustuin raporttia varten seitsemään, Haaga Instituutin lopputyönä tehtyyn, aihetta sivuavaan seminaari- tai lopputyöhön. Yksi lopputöistä ( Anu Lesonen 1995), käsitteli aihetta sopivasta näkökulmasta, omaan raporttiini nähden. Ongelmaksi muodostui se, ettei aiheesta ollut löydettävissä ( raportin laatimiseen varaamani ajan puitteissa ) 2000 luvun puolella tehtyä tutkimusta. Raportista olisi saanut ”tieteellisesti pätevämmän”, mikäli olisin voinut viitata, esim. vuonna -95 tehtyjen tutkimustulosten rinnalla vaikkapa 2001 tehdyn tutkimuksen tuloksiin. Vuokratyövoiman käytössä on tapahtunut paljon muutoksia sitten vuoden 1995, mutta koska sopivaa raporttiani tukevaa tutkimusta ei löytynyt, joudun viittaamaan omiin kokemuksiini. Raportin nykyaika viittaukset perustuvat omiin kokemuksiini. Olen työskennellyt viiden työvoimaa vuokraavan yhtiön palveluksessa yli 80:ssä ravintolassa. Mikäli aihe kiinnostaa lukijaa enemmän, kannattaa lukea Lesosen lopputyö. 1. VUOKRATYÖVOIMAN KÄYTTÖ RAVINTOLOISSA Suurin osa helsinkiläisistä ravintoloista käyttää työvoimanvuokraus yhtiöiden palveluja päivittäisessä toiminnassaan ( Lesonen s. 29). Vuokratyövoiman käyttö yleistyi -90 luvun alussa alkaneen laman myötä, ja toiminta laajenee koko ajan kasvavalla vauhdilla. Yksityinen työnvälitys on ollut ravintola-alalla mahdollista 1994 lähtien( Lesonen s.9) Vuonna 1995 Anu Lesonen teki seminaarityön vuokratyövoiman käytöstä ravintoloissa, ja haastatteli tätä tarkoitusta varten viidentoista ravintolan esimiehiä tai henkilöstöasioista vastaavia henkilöitä. Tuolloin haastattelijan saama vaikutelma oli, että kaikki ravintolat käyttävät samaa henkilöstöpalveluyritystä Ravintola-extra Oy:tä tai tämän tytäryhtiöitä( Lesonen s.29.) Vuonna 2002, jo pelkästään Helsingin alueella, toimii yli 50 työvoimanvuokrausyhtiötä, joista yli kymmenen ilmoittaa yhdeksi toimialakseen ravintolahenkilökunnan välittämisen. ( Helsingin seudun puhelinluettelo, keltaiset sivut: 999-1003.) 2. VUOKRATYÖVOIMAN KÄYTÖN SYYT Vuokratyövoimaa käytetään lähinnä taloudellisista syistä.( Lesonen s.29.) Ylimääräisten, eli extratyöntekijöiden avulla hoidetaan sairas- sekä vuosilomasijaisuudet, sekä yhä useammissa ravintoloissa, varsinkin tilaus- ja tapahtuma ravintoloissa, lähes koko henkilökunta, esimiehiä lukuunottamatta, on pyritty palkkaamaan työvoimanvuokrausyhtiöiden kautta. ( Lesonen s. 29) Käyttämällä vuokratyövoimaa työnantaja voi säästää henkilöstö- sekä palkanlaskentakuluissa. ( Lesonen s. 8) Ennen vuokratyövoiman yleistymistä, extratyöntekijöiden lyhyet työsuhteet, aiheuttivat runsaasti ylimääräistä työtä palkanlaskennan osalta. Lopputili oli maksettava tuolloisen työehtosopimuksen mukaan kolmen päivän kuluessa työsuhteen päättymisestä. (Lesonen s.37) Muutamia päiviä kestäneiden työsuhteiden sivukulut nousivat ravitoloitsijan osalta korkeiksi, kun palkanlaskenta joutui laskemaan nk. ylimääräisenä työnä lyhytaikaisten työntekijöiden lopputilejä.( Lesonen s. 37) 3. VUOKRATYÖVOIMA; TYÖEHTOSOPIMUKSEN KIERTÄMISTÄ? Mielestäni nykyisin vuokratyövoimaa käytetään monilla tavoin työehtosopimuksen kiertämiseen ja työntekijän oikeusturvan rikkomiseen. Työnantaja voi sopia vuokratyöntekijän kanssa työvuoroja, ja peruuttaa näitä täysin mielivaltaisesti. Työntekijällä ei ole juuri mitään oikeusturvaa. Lesosen lopputyöhönsä haastattelemista ravintolan esimiehistä yksi kertoi pitävänsä vuokrausjärjestelmää joustavana juuri siksi, koska vakituiselle henkilökunnalle ei voi antaa katteettomia lupauksia ( Lesonen s. 38 ). Aivan kuin tämän ihmisparan mielestä ideaalitilanne olisi sellainen, jossa lupauksista ei tarvitse pitää kiinni, sikäli kun se jonkun lainsäädännölisen kommervenkin kautta on tehty ”ei laittomaksi”. Tähän on päästy menettelyllä, jossa työntekijän ja työvoimanvuokrausyhtiön välillä tehtyyn työsopimukseen merkitään ehto: "Kutsutaan töihin tarvittaessa." Siitä huolimatta se ei saisi luoda tilannetta jossa katteettomat lupaukset ovat työnantajan arkipäivää. Työvuorojen sopiminen on sopimus, vaikka se tehtäisiin sanallisesti, työsopimus voidaan tehdä jopa sanattomasti ja siitä huolimatta se on yhtä sitova. ( MaRa Työehto sop. s. 15) Vuokratyöntekijä voidaan lähettää milloin tahansa kesken sovitun vuoron kotiin. Sovitut työvuorot voidaan peruuttaa jopa tuntia ennen vuoron alkua, ja usein tapahtuu sellaista, että vuokratyöntekijä saapuu työvuoroon, vain kuullakseen, että asiakastilanne näyttää niin hiljaiselta, että vuoroa ei olekkaan. Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksen mukaan työvuorolista on oltava esillä vähintään viikkoa ennen kolmiviikkoisjakson alkua. (Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimus 15.5.2001 s.27.) Työehtosopimukseen on nimenomaan laadittu ehto, jonka mukaan työvuorolistaa ei saa laatia lyijykynällä, ettei työvuoroja ja vapaapäiviä voida muuttaa yksipuolisesti.(MaRa työehtosop. s. 27.) Työvuorolistan muuttamisesta on sovittu työehtosopimuksessa, että muutos voidaan tehdä vain, mikäli molemmat osapuolet siihen suostuvat.(MaRa työehtosop. s. 27.) 4. MIELIVALTAISUUDEN VAIKUTUS TYÖNTEKIJÖIHIN Työnantajan menettely tapauksissa, joissa työvuoro peruutetaan yllättäen, tai lopetetaan kesken, tuntuu työntekijästä täysin kohtuuttomalta. Työntekijä on kenties kieltäytynyt vastaanottamasta muita töitä ko. ajalle, tai suunnitellut henkilökohtaisen taloudenpitonsa ( esim. tehnyt osamaksusopimuksen tms.) sovittujen työvuorojen perusteella. Puhumattakaan perhellisistä ihmisistä, jotka ovat vaikkapa palkanneet lastenhoitajan peruutetun työvuoron ajaksi. Ironista on, että vuonna 1995 useat haastatelluista esimiehistä haaveili tilanteesta, jossa kaikki työntekijät ovat vuokrattuja, eli vailla minkäänlaista oikeusturvaa. 5. VUOKRATYÖVOIMAN KÄYTÖN HEIJASTUMAT ASIAKASPALVELUUN Vuokratyövoiman käytössä on monia huonoja puolia, jotka heijastuvat epäonnistuneisiin asiakaspalvelutilanteisiin, sekä asiakkaiden kokemiin pettymyksiin. Suurin osa asiakkaiden tekemistä valituksista kohdistuvat juuri extratyövoimaan ( Lesonen s. 47) Uusi työntekijä ei tunne myytäviä tuotteita, eikä näin olen pysty vastaamaan asiakkaiden esitämiin kysymyksiin. Usein tapahtuu myös sellaista, että uusi työntekijä ei tunne esimerkiksi ruoka-annoksien koostumuksia ja nimiä, asiakkaat saavat vääriä annoksia, tai annokset viedään väärään pöytään. Yksi suurimmista ongelmista lienee se, että asiakas ei tiedä, että häntä palveleva henkilö ei työskentele ravintolassa vakituisesti. Asiakas jää ihmettelemään, miksi johonkin varsin yksinkertaiseen toivomukseen, suhtaudutaan vältellen, tai siihen ei saa suoraa vastausta. Esimerkkinä vaikkapa tilanne, jossa asiakas tiedustelee, onko annokseen kuuluvassa röstiperunassa kaprista? ja jos on, voiko sen saada ilman sitä? Extratyöntekijä ei tiedä, onko röstiperunat esim. esikypsennettyjä puolivalmisteita, vai voiko keittiö tehdä asiakkaan toivomusten mukaisen annoksen. Hän tietää, että keittiö on kiireinen, ja osa sielläkin työskentelevästä henkilökunnasta on vuokratyövoimaa, jotka eivät myöskään osaa välttämättä vastata kysymykseen. Yhden kaprisasian selvittäminen saattaa viedä tarjoilijalta 5-10 minuuttia, joka on liikaa, ja pois muiden asiakkaiden palvelusta. Toinen yleinen tilanne, jossa asiakas joutuu pettymään, on tilanne, jossa asiakas pyytää tarjoilijaa suosittelemaan jotain annosta ja siihen sopivaa viiniä. Vältääkseen epäpätevän vaikutelman antamista, extratyöntekijä joutuu, joko pitämään asiakkaalle esitelmän ko. ravintolan huonosta henkilöstöpolitiikasta, tai suosittelemaan listalta jotain sattumanvaraisesti, tai jonkun hataran muistikuvan pohjalta. 6. VUOKRATYÖNTEKIJÄN NÄKÖKULMA Moni työntekijä haluaisi vakituisen työsuhteen, mutta useimmat työvoimanvälitysyhtiöt ovat tehneet sopimuksia asiakasravintoloidensa kanssa, joissa vuokratun työntekijän palkkaaminen vakituiseksi on kielletty, tai siitä joutuu maksamaan rekrytointipalkkion. Olen itse työskennellyt vuokratyöntekijänä viidessä työvoimaa vuokraavassa yhtiössä. Mielestäni tilanne helsinkiläisissä ravintoloissa on vähintäänkin omituinen. Yhdessä ravintolassa saattaa olla samanaikaisesti töissä vuokratyöläisiä jopa neljästä eri yrityksestä. Epäilen em. käytännön johtuvan siitä, että mikäli samaa henkilöä käytetään riittävän usein tämän työsuhde voitaisiin rinnastaa vakituiseen työsuhteeseen, jolloin työnantaja joutuisi noudattamaan työehtosopimuksessa määriteltyjä ehtoja työvuorojen sopimisesta sekä joutuisi pitämään sanansa. Näyttää siltä, että koko helsinkiläinen ravintolakenttä pyrkisi muodostamaan työehtosopimusta rikkovan aputyövoimakäytännön. Jopa työväenliikkeen pohjalta alkunsa saanut Elannon ravintolat rikkoo työntekijän oikeusturvaa jatkuvasti ja aktiivisesti käyttämällä vuokratyövoiman käytön suomia mahdollisuuksia purkaa työsuhde vaikkapa hetkellisen asiakasvajeen tai mielivaltaisesti vaikkapa jotain menettelytapaa koskevan kiistan takia. Työntekijöiden keskinäisten ihmissuhteiden kannalta tilanne on mieletön. Samanaikaisesti puhutaan tiimityöskentelystä ja yhteishengestä, kun työntekijät joutuvat kilpailemaan siitä, kuka saa tehdä vuoronsa loppuun, ja kenet lähetetään kesken päivän pois. Olen joutunut näkemään tilanteita, joissa toinen extratyöntekijä antaa toiselle extralle tarkoituksella vääriä neuvoja, saattaakseen tämän huonoon valoon vakituisen henkilökunnan, asiakkaiden ja esimiesten silmissä. Vastaava tilanne saattaa olla joskus myös niinkin päin, että joku vakituisesta henkilökunnasta tuntee asemansa uhatuksi uuden ja pirteän extran tullessa taloon. Sellaistakin olen joutunut näkemään, että vakituisempi henkilökunta jättää tehtäviään tekemättä, saaden laiminlyöntinsä näyttämään jonkun vastatulleen extran virheeltä. 7. LOPUKSI Vuokratyövoiman käyttö näyttää tulleen jäädäkseen. Kiistämättä se tekee ravintola-alasta joustavamman ja reagointinopeudeltaan paremman. Nykyinen tilanne on mieletön, kun ajattelee vaikkapa mm. työväenliikkeestä alkunsa saanutta Elannon Ravintolat Oy:tä joka toteuttaa aktiivisesti riistokapitalismin perusajatusta, jossa väki jaetaan kahteen: omistaviin ja työtätekeviin. Omistajapuolta edustaa tässä tapauksessa talojen vakituinen henkilökunta taksikortteineen, henkilökuntaetuineen ja kiinteine tuloineen. Riiston kohteena on vuokratyöntekijä, joka ei pysty rakentamaan minkäänlaista jatkuvuutta elämälleen, ollessaan riipuvainen armopaloina heitettyjen työvuorojen varassa, joista niistäkin osa peruuntuu yllättäen. Asia, johon mielestäni pitäisi puuttua, ja saada muutos aikaan, on työntekijän oikeusturvan takaaminen mm. sovittujen työvuorojen osalta. Tämä voi olla vaikeaa, sillä koko työvoiman vuokrauksen toiminta-ajatus näyttää perustuvan työnantajan mahdollisuuteen kiertää voimassaolevia työehtosopimuksia porsaanreikätyylillä. Kehitysajatuksena voisi olla, esim. että vuokrausyhtiö joutuisi takaamaan kuukausittaisen minimityötuntimäärän / minimipalkan, jolloin työntekijälle voisi muodostua ns. perusturvallisuus, kuukausittaisten peruselinkustannusten ( vuokra, puhelin, ruoka...) osalta. Mielestäni työvoimanvuokrausyhtiöiltä olisi vaadittava vastuu etukäteen sovituista työvuoroista. Tämänhetkinen tilanne on oman arvioni mukaan ( Viisi työvoimanvuokrausyhtiötä, yli kahdeksankymmentä eri ravintolaa ) sellainen, että lähes kaikki suuremmat ravintolayhtiöt käyttävät vuokratyövoimaa. Kaikissa ravintoloissa, muutaman prosentin poikeeustapauksia lukuunottamatta, harjoitetaan törkeää työntekijöiden oikeuksien polkemista. Vuoroja perutaan, niitä lopetetaan kesken ja työvuorolistaankin merkityt vuorot vaihtuvat kyselemättä. Mikäli niitä peruutetaan, niistä tulisi kuitenkin maksaa " varausraha" työntekijälle, joka on varannut ko. ajan sovitulle vuorolle, ja kieltäytynyt ottamasta vastaan jotain toista työtä ko. ajalle. Liiketoimintaa sisältyy aina riski, nykyisellään suuri osa tästä riskistä on sälytetty oikeusturvattomien vuokratyöntekijöiden harteille. LÄHTEET Anu Lesonen: Tilapäisen työvoiman käyttö ravintoloissa. Haaga Instituutin lopputyö 1995. Oy Eniro Finland Ab: Helsingin seudun puhelinluettelo 2002. Palvelualojen ammattiliitto: Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimus 1.2.2001- 31.1.2003 | 
